Huutokaupat – tietopankki kaikille huutajille

Tässä kuvassa huutokaupataan polkupyöriä

Huutokauppa on perinteinen kaupantekotapa, jossa tuotteen hinta määräytyy sen ostajien tarjousten perusteella. Huutokaupoissa voidaan myydä mitä tahansa kiinteää omaisuutta tai irtaimistoa, jopa palvelua. Yleensä ennen hyödykkeen myyntiä, huutokaupassa järjestellään esittely, jossa myyntikohteisiin voi tutustua. Tällainen menettely on käytössä esimerkiksi erittäin kalliissa huutokaupoissa, joissa myyntituotteina on ajoneuvoja ja maalauksia. 

Toisinaan huutokauppoja järjestetään myös hyväntekeväisyyskohteina, jolloin hyödykkeet myydään tavallista suuremmalla hinnalla ja ”ylimääräinen” osa annetaan hyväntekeväisyyteen. Huutokauppa voidaan pitää monella eri tavalla, ”perinteisen” tavan eli tavan, jossa ostajat ovat läsnä lisäksi huutokauppoja pidetään nykyisin puhelimitse tai internetissä. 

Huutokaupan puheenjohtajana toimii meklari, joka seuraa tilannetta ja alentaa tai nostaa tarvittaessa tuotteen hintaa, tekoäly on internetissä tässä roolissa. Internetin tai puhelimen välityksellä olevissa huutokaupoissa meklari yleensä myös esittelee tuotetta.

Huutokauppatyypit

Huutokauppoja luokitellaan monella tavalla. Esimerkiksi sillä montako ostajaa ja myyjää on, tai kuinka monta kohdetta on ja ovatko ne julkisia vai yksityisiä. Tavallisessa huutokaupassa eli englantilaisessa huutokaupassa voittaa se ostaja, joka tekee korkeimman tarjouksen.

Tätä formaattia käytetään esimerkiksi useimmissa nettihuutokaupoissa. Omaa tarjousta yritetään nostaa toisen ostajan tarjouksen päälle siihen asti, ettei kukaan enää tarjoa enempää. Korkein tarjous voittaa. 

Hollantilaisessa huutokaupassa meklari taas asettaa tavaran lähtöhinnaksi yleensä tavallista korkeamman summan, ja laskee sitä kunnes joku ostaa sen. Hollantilaisessa huutokaupassa ensimmäinen huutaja saa tavaran itselleen. Siinä siis on se riski, että jos odottaa tavaran halpenevan liian kauan, joka muu ehtii huutaa sen itselleen.

Yksi yleinen huutokaupan muoto on myös pakkohuutokauppa, jossa myydään yleensä konkurssiin joutuneen yrityksen tai yksityishenkilön omaisuutta. Pakkohuutokaupan tuotoilla yritetään maksaa velkoja takaisin. Näistä huutokaupoista löytää ilmoituksen oikeus.fi sivustolta. Pakkohuutokaupat ovat kuitenkin lähes aina tavaran omistajalle tappiollisia, sillä myyntihinnat ovat tavallista pienempiä.

Palveluiden huutokauppaus on harvinaista, mutta sitä silti tapahtuu. Kun huutokaupan hyödykkeenä on palvelut, on yleensä huutokauppamuotona käänteinen huutokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että ostajan ja myyjän roolit vaihdetaan. Tällöin huutokaupan tarkoitus on saada hyödykkeelle mahdollisimman pieni hinta. Huutokaupan voittaja saa tällöin alhaisimman tarjouksen, tai jonkun muun alhaisen hinnan joka valitaan palvelun saatavuuden ja laadun perusteella.

Julkisten tuotteiden huutokauppa

Julkisia tuotteita, kuten operaattorilupia ja valtion maita on huutokaupatta kautta aikojen. Taloustieteilijät ovatkin sitä mieltä, että niukat julkiset resurssit tulisi huutokaupata. Hyötyjä tästä ovat muun muassa se, että luvat päätyvät niille, jotka hyödyttävät niitä tehokkaimmin.

Valtio ei myöskään suosisi tiettyjä yrityksiä, tällä saataisiin myös lisättyä kilpailua ja sitä myötä innovaatiota tuotteissa. Erilaisia toimilupia kuten matkapuhelin-, televisio- ja radiotaajuuksia on kaupattu jo vuosia hyvällä menestyksellä.

Valtio haluaakin rajoittaa myös muita resursseja kuten esimerkiksi ydinvoimaloiden lukumäärää. Eduskunta teki vuonna 2010 linjauksen, jonka mukaan ydinvoimalupaa ei myönnetä kaikille hakijoille, vain lupia kaupataan rajallinen määrä. Tällä menettelyllä voitiin varmistaa turvallisuus ydinvoimaloille, ja kilpailun lisääminen.